Turku Bandstand (TBS)

 

Jayva otti keväällä 2001 osaa Turun Nuorisoasiainkeskuksen ja Pop3000 levy-yhtiön järjestämään bändikilpailuun. Alkukarsintoja oli kaksi, niitä seurasi semifinaali ja lopuksi itse finaali. Jayva sai kutsun kilpailuun huomattuaan talvella Sue-lehdessä ilmoituksen kisasta ja lähetettyään demon esikarsintaa varten. Suuren alkuhässäkän ja epätietoisuuden jälkeen Jayva lähti kahden päivän varoitusajalla Turkuun ensimmäiseen live-karsintavaiheeseen. Matkustus tapahtui bussilla. Kilpailun kaikki vaiheet järjestettiin paikallisessa Downtown-klubissa. Baarin tunnelma oli mukava, mutta tilaa ei ollut liikaa. Lava oli noin 3x4 metriä, joten täytyi sanoa hyvästit vauhdikkaammalle lavashowlle.

Ensimmäisessä karsinnassa soitettiin melkein ensimmäistä kertaa livenä Jayvan uusimpia biisejä: Home, I Love the Way You're Killing Me ja Angelique. Oli todella hauska päästä kokeilemaan, kuinka ne toimisivat. Ne toimivat niin hyvin, että Jayva päätyi soittamaan ne jokaisella TBS-keikalla. Ensimmäisessä karsinnassa Jayva kisasi Kitschon kanssa. Paikallinen suuruus vakuutti Jayvan ja ilmapiiriä hallitsi epäilys. Kumpi pääsisi jatkoon? Kaikki olivat onnellisia, kun tuomarit päättivät, että molemmat pääsisivät. Seuraava karsinta sovittiin seuraavalle viikolle.

Helsingin ja Turun väliä matkaaminen rasitti sekä Jayvan soittajia että soittajien rahakukkaroita, ja välillä pohdittiin, onko kilpailu kaiken tämän vaivan arvoinen. Mutta yhdessä päädyttiin siihen, että kyllä se on. Hienot palkinnot houkuttelivat. Voittajalle oli luvassa esiintyminen Down by the Laituri-festareilla ja Puolalanpuiston kesäkonsertissa ja musiikkivideon ja CD-ep:n teko. Siinä oli tavoiteltavaa kerrakseen! Ihmetytti vain, kuinka kaikki kasautui juuri voittajalle. Eikö tässä kilpailussa rankattu ollenkaan esimerkiksi toista ja kolmatta bändiä, vainko ykkönen? Ensimmäisen karsinnan yhteydessä Jayva myös tapasi ensimmäistä kertaa demonsa Dawn Isn't the Endin kansien suunnittelijan, Mikon. Mikko tuli hakemaan meidät asemalta ja opasti meidät Downtowniin. Mitä me olisimmekaan tehneet ilman häntä! Mikko tuli urhoollisesti katsomaan melkein jokaisen Turun keikkamme ja toimi luotettavana nauhoittajana. Hän oli/on Turun tukihenkilömme. Mikko myös edusti Turun miesten yleisesti suosimaa kaljua hiustyyliä.

Toisessa karsinnassa Jayva tiputti kilpailijansa ja pääsi ainoana jatkoon. Osanottajia oli kolme. Välieriä järjestettiin 26, kolmen bändin keskiarvolla ilta. Kilpailu varmasti paransi Turun rock-elämää rajusti reilun kuukauden ajan, olihan bändi-iltoja todella tiheään ja tarjonta oli monipuolista. Saimme paljon palautetta esiintymisestämme, ja oli ihana kuulla, että monet tykkäsivät. Samoja naamoja näkyikin toistamiseen yleisössä. Ihmiset olivat positiivisia ja vastaanottavaisia, ja ihmisethän ne ovat, jotka tapahtuman tekevät.

Semifinaaleihin lähdettiin kiireellä suoraan Äänen & Vimman semifinaaleista. Päivä oli uskomaton, ja tuntuu, että on suorastaan ihme, että selvisimme siitä suuremmitta traumoitta. Energiaa saimme tiedosta, että pääsimme jatkoon kummassakin kilpailussa. Seuraavana päivänä bändimme jäsenten kouluunilmestymisprosentti oli heikko.

Finaaliin selvisi meidän lisäksemme viisi bändiä: Maunu Aatos Turusta, Karmen Jyväskylästä, Saunabadh Helsingistä, Terrorwheel Pietarsaaresta ja Oliivi Turusta. Taso oli korkea ja meininki railakas. Ihmiset olivat hyvin mukana ja oli ilo soittaa. Soitimme toisena ja olikin mukava, että sai ottaa rennosti loppuillan eikä tarvinnut jännittää ja odottaa omaa keikkaansa. Moon TV kuvasi tapahtuman ja mekin saimme heittää filmille kuolemattomia kommentteja. Myös keikat kuvattiin. Saa nähdä, koska he sitten päättävät esittää kyseisen materiaalin. Tutustuimme muitten bändien jäseniin. Varsinkin Kitscho tuli tutuksi ja saimme heidän demonsakin. Loistava demo, ja he jopa antoivat sen meille ilmaiseksi! Oli puhetta yhteiskeikoista. Täytyy yrittää järjestää sellaista pääkaupunkiseudulle, vaikkapa Factoryyn. Kitscho oli kuulemme tippunut karsinnoissa laulaja Jarin flunssan takia. Sääli, sillä he olisivat ansainneet paikan finaaleissa ja oletimme näkevämme heidät siellä, ei yleisön joukossa niin kuin nyt vaan kisaamassa.

Meidät kutsuttiin Mökki-festareille Kemiöön, mutta Jayva on tainnut vähäksi aikaa saada tarpeekseen matkustelusta. Ehkäpä ensi syksynä sitten! Rento tunnelma jännittyi, kun koitti palkintojenjaon aika. Tuomareista verbaalisin nousi lavalle, ja lisäsi jännitystä puheillaan. Aloitettaisiin kolmanneksi sijoittuneesta bändistä... SE ON JAYVA!!! Wuuhuu. Olemme onnellisia; sijoituimme, mutta pettyneitä, sillä eihän kolmas sija oikeastaan tässä kisassa tuo mitään, ehkä vähän mainetta. Uumoilimme voittajaksi Karmenia tai Saunabadhia, joka soitti oivaa progea, mutta toisin kävi. Toiseksi sijoittui Maunu Aatos ja voiton vei Terrorwheel. Terrorwheel oli kuulemma varmistanut sijoituksensa yleisöäänillä, jotka vastasivat kisassa yhtä tuomariääntä. Olihan heillä menoa ja meininkiä esiintymisessään, mutta tuli heidän voittonsa silti pienoisena yllätyksenä monelle. No, onnea kuitenkin voittajalle! On ainakin lähitulevaisuuden suunnitelmat valmiina!

Tapahtuma jää ikimuistoisena Jayvan jäsenten mieleen. Matkustimme joka kerta paikan päälle bussilla lähtien iltapäivällä matkaan ja palaten yöllä, ja "Turun bussista" tuli toinen kotimme. Kuskin kuulutusta "bussin etuosasta on puhelinautomaatti ja takaosasta löytyy vessa" olisi pitänyt jatkaa sanoilla "ja viihdeorkesteri Jayva!". Pienenä roskana hampaankolossa kyllä pysyy, että käytimme niin paljon rahaa bussikyyteihin ja jäimme taloudellisesti miinukselle. Mutta oli tapahtuma sen verran omalaatuinen ja antoisa, että kyllä plussan puolella ollaan!

Ensimmäisen karsinnan jälkeen kävimme bussipysäkin läheisyydessä olevalla Grillillä ostamassa ruokaa pitkälle kotimatkalle ja tutustuimme samalla sen omistavaan pariskuntaan. He olivat todella mukavia ja juttelimmekin heidän kanssaan tovin. Harmi vain oli, että päästessämme bussiin bussikuski kielsi ankarasti syömisen bussissa. Niimpä osa bändistä istui nääntymäisillään kotiin saakka osan uhmatessa uljaasti bussikuskin käskyjä. Palasimme Grillille melkein joka Turun-reissumme yhteydessä ja pidimme pariskunnan ajan tasalla. Harmittaa, että finaalin jälkeen emme päässeet kertomaan heille tuloksia, sillä kotiinpaluumme tapahtui tavallista myöhemmin ja he eivät olleet yövuorossa. No, täytyy pitää tämä mielessä, jos vaikka joskus vielä sattuu Turkuun eksymään!

-Päivyt the guitarist-