v. 2000, kevät:

Jayva päättää osallistua Ääni&Vimma -musiikkikatselmukseen, johon täytyy ilmoittautua puhelimitse, mutta suuren sekaannuksen seurauksena Jayva ei ehdi mukaan 120 ilmoittautujan joukkoon. Syynä vain se, että eräs henkilö sekoittaa kaksi eri tapahtumaa toisiinsa ja neuvoo bändiä virheellisesti vain lähettämään demonsa paikan päälle. Käy ilmi, että vain puhelimen kautta ilmoittautuneet bändit rekisteröidään kilpailuun, joten Jayvan demoa ei huomioida. Katkerana ja raivostuneena kaksikko Toivonen-Wilenius säveltää hetken tunneryöpyssä vihaisen tilityksen "What say you", joka on osoitettu asiat sotkeneelle henkilölle.

Mutta valoa tunnelissa: tapahtuneen sekaannuksen vuoksi Jayva osallistuu lohdutuksena Nuori Osaaja 2000 -tapahtumaan. Bändi voittaa lukioiden bändisarjan, soittaa keikan Tavastialla, jossa se myös kieltäytyy tarjotusta levytyssopimuksesta. Koko tapahtuman kohokohta on Hartwall Areenan, MTV 3:n taltioima The Best Of The Best -konsertti, jossa Jayva pääsee näyttämään taitonsa tuhansille katsojille, niin paikalla oleville kuin myöhemmin television edessä istuville.
Kesällä äänitetään toinen demo, Dawn isn´t the end, jolla bändin tyyli on kuultavissa selkeämmin kuin aiemmin. Kymen Sanomissa levyä arvioidaan otsikolla "Jumalaista Jayvaa":

"Jos soittoketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, kotkalaispohjaisella Jayvalla ei nykyisillä eväillään tunnu olevan heikkoutta lainkaan. Bändi on leiponut neljän kappaleen näyttötyön, joka käy todellisen tulevaisuuden lupauksen käyntikortista.
Parasta Jayvassa on luonne: tämä viisikko pursuu sekä valoenergiaa että tuittupäisyyttä ja maailmantuskaa pettämätön hyvän olon pilke silmäkulmassaan. Soitto sujuu mukavan vapautuneesti muttei ilman kunnianhimoa, vaikka lätyllä sulatellaankin vaikutteiden valtamerta vielä vähän liian varovasti, sulattelematta. Sävyjen kirjollaan ja särmillään tämä bändi on joka tapauksessa hyvää vauhtia löytämässä itsensä ja arvoisensa musiikkimaingit.
Jayvassa tekee jo demovaiheessa vaikutuksen viisikon saumaton yhteiselo: tällä joukkuepelillä taottaisiin kultaisia koreja NBA:ssa. Jayva henkii energiaa ja raivoa, joka valtoimellaan päästessään peittää vastaanväittäjät kuin Etelä-Ruotsin tulvat.

Päivyt Toivonen on vuosia ollut kotkalaisen kitaristikaartin valovoimaisimpia päivänsäteitä, joka leikittelee ja runoilee turhaan kikkailuun sortumatta, ja nautiskelee saada välillä venytellä kunnon puhdaslinjaisia ulvautuksia. Vokalisti Lumimarja Wilenius osoittautuu laajan skaalan äänitaiteilijaksi, joka on vetänyt keuhkoihinsa ja osittain jo sulattanut omakseen joukkion tämän hetken musiikkitaivaan omaleimaisinta ja vahvinta naiskaartia aina Cranberries-Doloreksesta Björkin kautta Skunk Anansieen - vapise, Ville Valo! Wileniuksen sanoituksista on syntymässä kiehtovan tummasävyinen maailmankaikkeus, vaikka välillä vielä tasapainoillaan vähän tahattomankin komiikan rantamilla.
Jayvan rummuissa riemuitsee Satu Piipari, ja Erkko Horttanainen pitää bassonperää mojovasti. Kakun kuorruttaa komeasti Wilhelmiina Heikkosen herkkäaistinen kosketinsametti.
Tyylikkäästi kansitetun levyn neljään kappaleeseen mahtuu tunnelmia aina railakkaan raikkaista herkistelyhetkistä mättömenoon ja monumentaalivellontaa. Avausraita "Fresh" lämmittää raikkaana kesätuulosena, jota seuraavat syksyiset ja kerrassaan tappavat tahdit.
Levyn nimikkoraita ja komea päätösbiisi osoittaa, että aisapari Toivonen-Wilenius hallitsee biisinikkareina monumentaaliset masennuksen ja tumman mielen melodiat ja maailmat. Kappale on yhtä vahvaa väristystä ja ihan loppuun bändi säästää kerrassaan ihastuttavan äänikuvan.
Nam! Jayvassa on selvää ainesta rockjumaluuteen." (Maili Öst)

v. 2000, syksy:

Bändi matkustaa Poriin valtakunnalliseen Muijarock -tapahtumaan. Bändikilpailuosiota varten Jayva päättää pukeutua yhtenäisesti puna-mustiin vaatteisiin. Aivan sattumalta myös itse tapahtuman päävärit ovat samat, joten yhtye sopii lavalle, puna-mustan Muijarock -taustalakanan eteen täydellisesti. Illan tuomariston lisäksi tyylikkyyden huomaa myös Turun Ylioppilaslehti, joka arvioi yhtyeen lavaolemusta jälkeenpäin:

"Bändin musiikki oli omaperäinen sekoitus punkia, hardrockia ja lyyrisiä progemelodioita. Yhtyeen ulkonäkö ei hävinnyt vaikuttavuudessa biiseille. Kaikki jäsenet olivat pukeutuneet punaiseen ja mustaan. Laulajan hahmossa yhtyivät oopperadiivan uhkeus ja goottikuningattaren uhkaavuus."

Tästä lähtien Jayvan jäsenet on nähty keikoilla yleensä vain puna-mustiin vaatteisiin verhoutuneina. Väriyhdistelmä kuvastaa hyvin bändin henkeä: intohimoisuutta, dramaattisuutta, vaikuttavuutta ja vahvaa elämänmakua.
Jayva soittaa itsensä Muijarockin voittoon. Upeaa, suurta pokaalia kannatellen yhtye nousee uudestaan lavalle esiintymään, innosta ulvovan ja tanssivan yleisön eteen. Loppuyö kuluu kaikista positiivisista kommenteista ja seläntaputuksista punastuneina kiitellen.
Syksyn aikana bändin biisivarasto täyttyy nopeammin kuin koskaan aiemmin. On jonkinlainen suvantovaihe, joka ei sisällä suuria mullistuksia, vaan rauhallista tyylin kehittelyä ja keikkakokemusten hankintaa. Yhtye vierailee muutamissa suurimmissa, kansainvälisissä levy-yhtiöissä kuunteluttamassa demoaan. Palaute on asiallista ja rakentavaa, mutta yhtye saa osakseen myös realistista kritiikkiä ja valistusta musiikkibisneksestä. Kommentit innostavat panostamaan biisien tekoon ja oman tyylin hiomiseen selkeämmäksi.

v. 2001, kevät:

Jayva osallistuu sekä Turku Bandstand -kilpailuun että Ääni&Vimma -bändikatselmukseen. Monien alkuerien, välierien ja molempien finaalien jälkeen Jayva saa pettyneenä katsella Ääni&Vimma -tapahtuman palkintojenjakoa kaukaa yleisön joukosta, mutta saavuttaa Turussa sentään nimellisesti pronssisijan ja hurmaa monta, uutta ihmistä ihailijoiksi asti.

Tähän mennessä Jayva on ehtinyt soittaa lähes 100 keikkaa, joista muutamana se on ollut hiukan suuremman luokan yhtyeiden lämmittelybändinä (mm. Zen Café, Tyrävyö, Tehosekoitin ja Bomfunk MC´s). Jayvan menneisyys on pitkä, monivaiheinen, värikäs ja sen tärkeimpänä osana on ollut yhdessä kokeminen ja kasvaminen. Tyylillä, tiedolla, taidolla ja tasapainolla.

* Alun perin Jayvan kirjoitusasu oli Java, oikein lausuttuna [tzava], mutta koska yhtyeen jäsenet olivat lausuneet sanan aina [tzeiva]:na, huomattiin, että kirjoitusasuun täytyy lisätä y, jotta totuttu lausumismuoto voitaisiin säilyttää.